Administrator
I'm crawlin' through the dark night, waiting for my sunshine
Mircea
|
Post by Mircea on Feb 11, 2021 14:21:07 GMT 2
Ashleyn päiväkirja
Täältä löydät Ashley Zuckerbergin päiväkirjamerkinnät, jotka koskevat niin tallin elämää kuin sen ulkopuolisiakin tapahtumia.
Linkki Ashleyn esittelyyn tulossa myöhemmin
Mukana tarinoissa:
Abracadabra
Kaikki tarinat, joissa Ashley esiintyy, löytyvät tagin [HASH]ashley takaa.
|
|
Administrator
I'm crawlin' through the dark night, waiting for my sunshine
Mircea
|
Post by Mircea on Mar 1, 2021 23:43:22 GMT 2
10.3.2021 [HASH]ashley Norjassa on liian kylmä
Ashley kietoi viltin tiukemmin harteilleen ja yritti asettaa pään mukavasti auton ikkunaa vasten, mutta se oli mahdotonta. Lopulta hän luovutti ja tyytyi tuijottamaan ikkunan hiukan likaisen lasin läpi ulos maisemia, jotka vilahtelivat ohi yhtenä valkoisen, harmaan ja sinisen sekamelskana. Pohjois-Norjan jylhät vuoristomaisemat erosivat huomattavasti siitä, mitä kotopuolen suhteellisen tasaisilla nummilla näkyi. Vaikka kotonakin nähtiin joka vuosi jonkin verran lunta, täällä sitä oli paljon enemmän siitä huolimatta, että talvi alkoi vähitellen taittua kohti kevättä.
Ashley erosi sisarestaan Aryasta huomattavasti siinä mielessä, että isosisko oli kuin kotonaan lumisissa ja talvisissa maisemissa, kun taas Ashley olisi antanut mitä vain, jos kesä voisi saapua joka vuosi vähän aikaisemmin ja kestää vähän pidempään. Tälläkin hetkellä Arya istui auton toisella puolella aivan rennosti hytisemättä yhtään, kun taas Ashley oli kietoutunut viltin sisään yrittäessään pitää kylmän loitolla. Muiden mielestä hän ylireagoi, koska he olivat auton sisätiloissa, ja kyseisen auton lämmitys toimi moitteettomasti. Ashley ei kuitenkaan sopeutunut Norjan viileyteen, vaan oli kärsinyt tärinästä siitä saakka, kun lentokone oli laskeutunut Norjan maaperälle. Hän pelkäsi jo, että oli onnistunut saamaan jonkin flunssan ja joutuisi pian jättämään kisat sikseen ennen kuin ne olivat kerenneet hänen osaltaan edes alkaa. Vielä mitään oikeita oireita ei kuitenkaan ollut näkynyt, sillä jatkuvaa hytinää ei oikeastaan laskettu. Ashley kiskoi vilttiä ylemmäs ja vilkaisi kelloa. Joko he voisivat pian saapua perille ja päästä pois täältä hyisen valkoisen massan keskeltä?
Keskiviikko kerkesi kuitenkin iltaan ennen kuin Tromssan valot loistivat auton edessä. Kukaan autossa olijoista ei osallistunut torstaina pidettäviin luokkiin, joten vaikka he olivatkin perillä sangen myöhään, siitä ei ollut haittaa kenellekään. Lisäksi he kerkeäisivät tutkia kisa-aluetta koko huomisen päivän, joten senkään suhteen ei ollut hätää. Autoa ajava Mary onnistui luovimaan heidät nopeasti kaupungin laitamia pitkin kisa-alueelle. Ashley heräsi horroksestaan, jossa oli ollut – horros tarkoitti hänen tapauksessaan sitä, että hän tuijotti ulos ikkunasta oikein mitään näkemättä. Tyttö kurkotti tuijottamaan etuistuinten välistä ulos. “Jos kysyt vielä kerran, että ollaanko jo perillä, minä heitän sinua jollakin. Jollakin terävällä”, pelkääjän paikalla istuva Zéphyrine sanoi niin tyyneen sävyyn, että hän olisi saattanut oikeastikin toteuttaa uhkauksensa. “No en kai minä enää kysy, näen kyllä, että ollaan perillä”, Ashley tuhahti. Liikenteenohjaaja puhui Marylle ikkunan kautta, ja sitten nainen painoi kaasua ajaen auton kunnolla kisa-alueelle ja saamiaan ohjeita noudattaen paikalle, johon heidän oli määrä parkkeerata. Kun auto oli paikoillaan, Ashley työnsi oven auki ja hypähti ylös. “Hyih”, hän mutisi heti irvistäen, sillä taivaalta lenteli alas pieniä lumihiutaleita, jotka tuntuivat hiukan teräviltä jääkiteiltä. Tyttö kurkotti sisään autoon ja nappasi takkinsa takaistuimelta vaihtaen sen ylleen, ennen kuin kietoi viltin epämääräisesti ympärilleen ja suuntasi auttamaan muita hevosten kanssa.
“Tämähän on oikein luksusta viime vuoteen verrattuna”, Zéphyrine katseli ympärilleen. Heidät oli ohjattu lämpimään tallirakennukseen, johon jokaiselle hevoselle oli varattu karsinat kisojen ajaksi. Ashley ei ollut viime vuonna osallistunut kisoihin, joten hänellä ei ollut vertailukohtaa toisin kuin Zéphyrinellä. “Näissä pakkasissa vähän pakko”, Arya totesi takaa ja talutti Cazin oikeaan karsinaan. Ashley oli jo sijoittanut lainaratsunsa Fenriksen sen omalle paikalle. Ori näytti olevan tyytyväinen oloihinsa, joten Ashley oli keskittynyt tuijottelemaan muita tallissa olijoita. Sillä hetkellä tallissa oli tosin kohtuullisen hiljaista, mutta ainakin hevosissa riitti katsomista. “Ashley, tulepa laittamaan kaikki kuntoon niin päästään lähtemään hotellille”, Mary huikkasi taaempaa epämääräisen kolinan säestykseltä. Ashley kuuli naisen kiroavan vaimeasti.
Kun kaikki oli saatu kuntoon ja hevosten hyvät olot oli varmistettu, kaikki neljä naista suuntasivat takaisin autolle. Oli Zéphyrinen vuoro ajaa, joten hän pujottautui kuskin paikalle, Mary valtasi etupenkin ja siskokset ahtautuivat jälleen takapenkille. Arya kaivoi puhelimensa esiin ja uppoutui selailemaan viestejään. Ashley ei kuitenkaan malttanut tehdä oikein mitään. Kisapaikalle saapuminen oli tehnyt konkreettiseksi sen kaiken – sen, että hän oli osallistumassa isompiin kisoihin kuin koskaan ennen. Sen, että hän ratsasti lainaratsulla CUP-luokassa. Ashley tunsi kämmeniensä hikoavan vain ajatuksestakin, että perjantaina hänen pitäisi olla radalla hyppäämässä Fenrisin kanssa. Hänestä tuntui, että kaikki treenaaminen ja valmistelu ei sittenkään ollut ollut tarpeeksi, ja hän tulisi epäonnistumaan orin kanssa eeppisesti.
Ashley havahtui ajatuksistaan, kun lyhyt matka hotellille oli ohitse ja Zéphyrine parkkeerasi auton rakennuksen pihaan. Hotelli oli aika vaatimaton, mutta ei sen kummoinen tarvinnut ollakaan. Ashley raahautui ulos autosta, otti kassinsa ja seurasi muita sisään. Matkaväsymys alkoi painaa, ja hänellä oli jälleen vilu. Zéphyrine ja Mary juttelivat rennosti keskenään – Zéphyrine oli kokenut kisaaja, ja hänen luokkansa kisattaisiin vasta sunnuntaina, kun taas Mary oli mukana vain apuna ja valmentajan roolissa. Kumpaakaan ei siis juuri stressi vaivannut, tai ainakaan he eivät näyttäneet sitä. Arya kisaisi lauantaina, mutta hän ei osallistunut CUP-luokkaan vaan oman tasonsa tuttuun luokkaan tutulla hevosella, ja sitä paitsi jääkuningatar-siskolla oli kylmät hermot. Ashleystä tuntui, että hän oli ainoa, joka panikoi jo näin etukäteen. Kun he pakkautuivat sisään hotellin ovista, hän puristi kätensä nyrkkiin ja yritti unohtaa kisat edes hetkeksi. “Hitto, täällä hotellissakin on kylmä”, hän suhahti Aryalle, joka tuijotti edelleen puhelimensa näyttöä; varmaan viestitteli sen ei-hän-ole-poikaystäväni-Marcuksen kanssa. “Sinä olet vainoharhainen ja koet kylmyyttä joka paikassa”, tämä tuhahti. “No sinun seurassasi tämä ei ainakaan ole kuviteltua”, Ashley letkautti takaisin ja otti mielenosoituksellisesti etäisyyttä isosiskoonsa.
|
|