04.09.2022 [HASH]mary
Sinivalkoinen
Mary pudottautui alas Dullahanin selästä hymyillen leveästi. Takana oli onnistunut suoritus Kultasaaren kentällä, jossa esteet olivat ylittyneet jotenkin erityisen keveästi. Taivas oli syksynharmaiden pilvien peitossa, mutta Marysta tuntui siltä, että hän olisi kylpenyt auringonvalossa. Tulokset eivät toki olleet vielä selvillä, mutta hänellä oli hyvä tunne siitä, että tänään saatettaisiin lähteä kotiin ruusukkeen kera.
"Hyvin meni", Arya totesi tavalliseen neutraaliin tapaansa, mutta tämänkin kasvoilla häivähteli hymy.
"Niin meni! Dullahan jaksoi kerrankin kuunnella ja keskittyä", Mary intoili antaen Aryan ottaa orin ohjat haltuunsa.
"Missä muut ovat?" Mary huomasi kyseenalaistaa.
Arya oli ottamassa häntä yksin vastaan radalta, vaikka tukijoukkoihin kuuluivat niin Aryan äiti Sandy kuin Zéphyrinekin.
"Äiti meni hakemaan kahvia jo ennen sinun suoritustasi. Hän vannoi kerkeävänsä takaisin ennen suoritusta, mutta eipä ole näkynyt", Arya naurahti pudistellen päätään.
"Zéphyrine jäi juttelemaan jollekin tutulleen, mutta hän käski sanoa, että hienosti hypätty."
Mary ei jaksanut välittää siitä, että puolet porukasta oli kadonnut jonnekin. Hän oli ylpeä nuorukaisensa suorituksesta radalla – eikä hän nyt itsekään ollut pahemmin suoriutunut nuorukaisen ohjaamisesta. Leveä hymy kasvoillaan hän seurasi Aryaa kauemmas kisakentältä yrittäen pysyä saappaissaan. Vaikka Mary oli tottunut kisaaja, oli tulosten odottelu miltei aina yhtä jännittävää, varsinkin, kun odotettavissa saattoi olla jopa juhlimisen arvoinen tulos.
"Mary! Arya!"
Mary kääntyi ympäri ja näki Sandyn kiiruhtavan heitä kohti tasapainotellen sylissään kolmea pahvista kahvimukia.
"Hienosti kerkesit näkemään suorituksen", Arya vinoili äidilleen rapsutellen samalla Dullahania, joka seisoi rennon oloisena aloillaan.
"Siellä olikin hirveät jonot! Ja tapasin Markin, tehän muistatte varmasti hänet? Tapasimme hänet viime osakilpailussakin", Sandy yritti selitellä ojentaen samalla yhden kahveista Marylle.
"Ja tämä Mark oli tärkeämpi kuin Maryn suoritus?" Arya kritisoi.
Mary ei jaksanut yhtyä tytön kyseenalaistukseen. Hänelle oli se ja sama, oliko Sandy nähnyt suorituksen vai ei. Hänellä ei tosin ollut aavistustakaan, kuka Mark oli vai oliko häntä olemassakaan. Ehkä Sandy oli vain keksinyt hänet tekosyyksi sille, ettei ollut kerennyt paikalle. Sandy ohitti tyttärensä kysymyksen kokonaan ja osoitti sanansa Marylle:
"No, miten meni? Sinivalkoista ruusukettako tässä odotellaan?"
"No en nyt ihan sinivalkoisesta tiedä. Mutta hyvin meillä meni, puhdas rata ja aikakin kuudenkymmenen sekunnin pintaan."
"Vau! Kiva kuulla, toivottavasti sijoitutte", Sandy innostui.
Mary siemaisi kahviaan pystymättä vieläkään lopettamaan hymyilyä. Puhdas suoritus tuntui todella hyvältä.
Vajaan tunnin kuluttua Mary ratsasti toistamiseen pois kentältä. Tällä kertaa Dullahanin suitsissa loisti sinivalkoinen ruusuke, joka lepatti kevyesti tuulen mukana. Maryn kestohymy tuntui liimautuneen kasvoille, kun kunniakierroksen hurma valui hitaasti pois hänen kehostaan. Tällä kertaa vastassa olivat niin Arya ja Sandy kuin Zéphyrinekin, joka oli löytänyt jostakin paikalle. Iloinen pulina täytti joukon, kun Maryn ja Dullahanin rata piti käydä läpi vielä kertaalleen ja ruusuketta täytyi ihailla. Olihan se nyt hienoa, että ainakin joku oli saanut sijoituksen – Suomeen matkaamisen vaiva tuntui aina paremmalta, kun kotiinpalatessa oli tuomisia mukana. Aryalla ja Zéphyrinellä oli vielä toki suoritukset suorittamatta, mutta Mary halusi leijua vielä hetken oman voittonsa tuomassa onnessa ennen kuin alkaisi jännittää muiden puolesta.
Taivaan harmaat pilvet olivat vaihtuneet valkoisiksi ja niiden välistä pilkotti sinistä taivasta.