Shaychester

01.12.2021 [HASH]arya
Ai nytkö on jo joulukuu?

Tallin ovi lennähti auki, ja sieltä tuulahti kylmää, pikkupakkasen kyllästämää ilmaa tallikäytävälle. Arya vilkaisi selkänsä taakse ja näki Malinin ja Catherinen, jotka nostivat suuren laatikon maasta ja kantoivat sen sisään leveästi hymyillen.
"On aika koristella talli!" Cat iloitsi.
Arya soi tytölle hymyn ja väisti, jolloin tytöt pääsivät ohitse laatikkonsa kanssa. He laskivat sen tallikäytävän reunaan. Malin huokaisi ja perääntyi laatikon luota aivan kuin se voisi räjähtää – ja niin se räjähtikin, sillä Cat syöksyi repimään laatikon auki ja alkoi kaivella esiin valoja, nauhoja ja seppeleitä.
"Tarkoitus on koristella karsinat, ei sitä käytävän lattiaa", Arya huokaisi katsellessaan Catherinen innostusta, mutta hänkään ei voinut olla hymyilemättä.
Arya meni sulkemaan oven, joka tyttöjen jäljiltä oli jäänyt auki, mutta ovesta pelmahtivatkin juuri silloin sisään niin Giselle, Mary kuin Ashleykin.
"Missä ne koristeet ovat?" Ashley riensi suoraan Catin luokse Gisellen seuratessa perässä.
"Jännä, miten yhdet koristeet voivat herättää noin paljon innostusta", Arya totesi Marylle vetäessään oven naisen perässä kiinni.
Mary hymyili ja pyöritteli yhtä kiharaa sormensa ympärille.
"Eivät ne koristeet sitä innostusta herätä, vaan ajatus siitä, että joulu on lähellä. Tallin koristelu on perinne, ja merkki siitä, että joulua on vihdoin lupa odottaa", Mary filosofioi.
Arya pyöräytti silmiään, mutta myönsi sitten: "Kyllähän niistä ihan kivaa tunnelmaa syntyy."
"Missä äitisi on?"
"Juttelee toimistossa puhelimessa.. isän kanssa."
Mary loi Aryaan ymmärtäväisen katseen ja harppoi käytävää pitkin koristeita tonkivan joukon luokse.
"Älkää levittäkö koko käytävälle. Aloitetaan valoista, tuo sotku täytyy selvittää", Arya kuuli Maryn selittävän samalla, kun hän meni itse toimiston ovelle kopauttaen sitä kevyesti rystysillään. Kun vastausta ei kuulunut, hän työnsi oven varoen auki ja kurkisti sisään.

Sandy seisoi ikkunan ääressä kahvikuppi toisessa kädessä ja paperi toisessa. Hän kohotti katseensa ja loi Aryalle väsyneen hymyn nähdessään tämän.
"Tule koristelemaan meidän kanssa", Arya sanoi.
"Pitäisi oikeastaan hoitaa tämä", Sandy vastusteli hajamielisen oloisesti heilauttaen paperia ilmassa.
"Älä jaksa. Nyt on ensimmäinen joulukuuta. Tallin koristelu juuri tänään on yhteinen perinne, joten älä edes yritä", Arya tuhahti ja asteli äitinsä luo napaten paperin tämän sormista pois.
Sandy loi tyttäreensä tietynlaisen katseen, mutta samalla hän laski jo kahvikupinkin pöydälle. Arya hymyili äidilleen ja lähti tämän edellä huoneesta, eikä Sandyn auttanut kuin seurata. Muiden paikallaolijoiden lisäksi käytävälle oli sillä välin ilmaantunut myös Zéphyrine, jolloin koko tallin sen hetkinen poppoo olikin koossa.

Pian Arya silmäili kriittisesti Cazin karsinan ovea ja arvioi, oliko sen keskelle kiinnitetty pieni joulukranssi suorassa vai ei. Juuri kun hän oli kääntämässä sitä hiukan eri asentoon, hän kuuli takaansa Malinin pyynnön: "Hei, voitko Arya tulla auttamaan tämän kanssa?"
Arya kääntyi ympäri ja näki Malinin virittävän punaista nauhaa paikoilleen Micon karsinan oveen. Arya jätti oven seppeleen rauhaan ja meni pitämään nauhan toista päätä, jolloin Malin sai kiinnitettyä nauhan paikoilleen oveen.
"Etkö sinä aio laittaa muuta Cazin oveen?" Malin kysäisi.
"Se varmaan repii tuon kranssinkin irti heti ensimmäisenä tekonaan kun haen sen sisään, joten en tiedä", Arya naurahti.
"Nah, se tarvitsee vielä jotain. Haen sinullekin nauhan", Malin sanoi ja lähti laatikolle.
Arya jäi katsomaan tallikäytävää. Karsinoiden oviin oli ilmaantunut kransseja, toimistoon oli raahattu paikoilleen pieni muovikuusi koristeineen ja ikkunalaudoille oli asetettu valoja. Vielä kun loput nauhoista viritettäisiin paikoilleen, tallin joulutunnelma olisi vihdoin valmis. Arya katseli tallin porukkaa, joka jutteli ja nauroi samalla, kun koristeita laitettiin paikoilleen. Hiljaa Arya hymyili itsekseen. Tätä hän eniten joulussa rakasti. Ei koristeita, lahjoja tai muutakaan kliseitä, vaan sitä lämmintä yhdessäoloa, joka juhlaan liittyi. Joulu oli tänäkin vuonna saapunut aivan yllättäen, eikä Aryalle ollut oikein vieläkään valjennut, että oli tosiaan joulukuu.

"Arya, katso! Olen joulumuumio!"
Gisellen huuto herätti Aryan ajatuksistaan. Tytön pään ympäri oli kiedottu punaista nauhaa niin, että vain nenä ja silmät näkyivät. Arya ei voinut olla nauramatta.
"En usko, että Zara arvostaisi hirveästi, jos menisit sen luo tuon näköisenä", Arya totesi.
"Ei muumioiden olekaan tarkoitus olla viehättäviä", Giselle heitti takaisin.
"Halloween meni jo."