Shaychester

20.2.2021 [HASH]zephyrine [HASH]arya [HASH]charmeuse [HASH]eurosimtour2021
Suunnitelmissa EST

“Ajattelitko uusia voiton tänä vuonna?”
Zéphyrine kääntyi satulassa ja vilkaisi katsomon suuntaan. Arya oli ilmaantunut paikalle jostakin, vaikka vielä hetki sitten maneesin pieni katsomo oli loistanut tyhjyydellään. Tyttö oli nostanut saappaankantansa kaiteen reunalle ja nojaili istuimeen kuin viihtyisi siinä paremmin kuin missään muualla. Asento ei ollut Aryalle kovin ominainen, mutta se, että hän oli ilmaantunut seuraamaan toisten ratsastusta, oli aivan tavallista. Arya viihtyi siellä missä oli hevosia ja mahdollisimman vähän ihmisiä.
“Kuinka niin?” Zéphyrine teeskenteli tyhmää, vaikka ohjasikin Charmeusen ympäri niin, että saattoi lähestyä katsomoa ja keskustella tytön kanssa paremmin.
“Älä esitä. Tiedän, että aiot jälleen osallistua Euro Sim Tourin pääluokkaan”, Arya lausahti.
Zéphyrine naurahti ja rapsutteli hajamielisesti hevosensa säkää.
“En tiedä, mistä tuon tiedon sait kaivettua, koska en ole puhunut siitä kenellekään täällä. Mutta en kiellä.. Aion lähteä jälleen kisataipaleelle”, hän myönsi.
Euro Sim Tour oli kansainvälinen viiden osakilpailun rupeama, joka oli järjestetty viime vuonna ensimmäisen kerran. Zéphyrine oli napannut 160 senttimetrin pääluokan ensimmäisen sijan, ja tänä vuonna hän oli päättänyt osallistua jälleen. Voiton toistaminen ei tietenkään olisi millään muotoa helppoa, eikä Zéphyrine oikeastaan tavoitellutkaan voittoa. Hän halusi tasaisia, hyviä suorituksia ja kenties siinä sivussa muutaman sijoituksenkin, mutta suoraan voittoa hän ei lähtisi tavoittelemaan mistään hinnasta. Nainen kertoi saman myös Aryalle, joka kohautti harteitaan.
“Sinäkin haluat lähteä kuitenkin taas kisaamaan, myönnä pois”, Zéphyrine käänsi suunnan pois omasta osallistumisestaan ja osoitti sormellaan Aryaa.
Tämä hymyili hennosti ja nyökäytti.
“Totta kai. Jos vain äiti suostuu, mutta en näe mitään syytä miksei suostuisi”, hän sanoi.
Zéphyrine soi tytölle hymyn ja käänsi sitten Charmeusen takaisin maneesin keskustaa kohti. Vasemmalle laidalle oli koottu muutamia esteitä, oikealla maassa oli vain puomeja. Oli aika aloittaa treenaaminen, jotta Tourilla saataisiin pidettyä mainetta yllä.

Niin, Zéphyrine ei tavoitellut voittoa, mutta ei hän halunnut mainettaan viime vuoden voittajanakaan tuhota. Hän oli ensin miettinyt, ettei osallistuisi tänä vuonna ollenkaan, mutta tasokkaat kansainväliset kilpailut vetivät häntä vastustamattomasti kisakentille. Jotta maine säilyisi, hänen täytyisi vain onnistua kohtuullisella tasolla edes muutamassa osakilpailussa. Zéphyrine ei halunnut stressata liikaa, jottei se vaikuttaisi hänen tai alla puhisevan Charmeusen suoritukseen, mutta ei se estänyt pieniä tavoitteita asettamasta.
Zéphyrine keräsi ohjat kunnolla sormiinsa ja kannusti Charmeusen kohti puomeja. Arya jäi katselemaan kaksikon menoa katsomosta käsin hiljaisena ja miltei näkymättömänä. Hän toivoi jonain päivänä voivansa itsekin osallistua kisoihin samalla tasolla, kun Zéphyrine ja Charmeuse tällä hetkellä, mutta siihen oli vielä aikaa. Hän ei koskaan myöntäisi ääneen ihailevansa kaksikon yhteistyötä, mutta jollakin tasolla sitä oli mahdoton olla ihailematta. Ei ollut ihme, että he olivat napanneet voiton viime vuonna. Komea palkinto loisti satulahuoneessa Charmeusen kaapissa hiukan piilossa, mutta toisaalta ei Zéphyrinen vaatimattomaan luonteeseen kuulunutkaan huudella palkinnoistaan ja voitoistaan, joita hänelle oli jo kertynyt ihan mukavasti. Ehkä tältä Tourilta lähtisi mukaan myös joitakin palkintoja, mutta se jäisi nähtäväksi. Tiedossa oli vain, että taso tulisi olemaan kova eikä kilpailusta varmasti tulisi helppo.

14.3.2021 [HASH]zephyrine [HASH]charmeuse [HASH]ashley [HASH]arya [HASH]mary [HASH]eurosimtour2021
Mätä ranskalainen peruna

“Aits, ei sentään tarvitse kiskoa niitä hiuksia päästä irti, ilman niitä nutturan teko voi olla hiukan hankalaa”, Zéphyrine älähti vaimeasti, kun Aryan sormet takertuivat tämän kiharoihin ja vetivät vahingossa ikävänlaisesti hänen päänahkaansa.
“Anteeksi”, tytön otteet höllenivät ja tämä veti hiukset hellemmin alas naisen niskaan tehdäkseen niistä siistin nutturan.
Zéphyrine yritti istua aloillaan ja naputteli sormillaan valkoisten ratsastushousujensa polvea. Naputtelu oli ainut merkki, jolla hänen hermostuksensa näkyi ulospäin. Muuten naisen kasvot olivat tyynen ilmeettömät hänen silmäillessään ohikulkevia ratsastajia ja hevosia. Hän tunnisti useita heistä ja soikin muutamalle ohikulkijalle suopean hymyn, ennen kuin vakavoitui ja keskittyi edessä olevaan koitokseen. Kisojen pääluokka, 160cm oli alkamassa aivan näillä hetkillä. Mary ja Ashley olivat heidän takanaan Charmeusen luona laittamassa ruunaa kuntoon. Zéphyrine oli jo pukeutunut muuten, mutta kisatakki odotteli häntä vielä viereisellä jakkaralla. Arya oli lupautunut tekemään hänelle nutturan, vaikka toisaalta Zéphyrine olisi voinut tehdä sen itsekin – hänen kätensä tärisivät tosin tällä hetkellä hienoisesti, vaikka hän pyrkikin peittämään kyseisen asian kuten jännityksensä muutenkin.

“Oliko niitä pinnejä jossakin?” Arya kysyi ja tähyili ympärilleen.
Zéphyrine otti pienen rasian viereiseltä jakkaralta ja ojensi rasiaa Aryalle. Tämä nappasi useamman työntäen muut odottamaan huuliensa väliin samalla, kun pujotti ensimmäisen pitämään Zéphyrinen kisanutturaa aloillaan.
“Char on valmis koitokseen”, Ashley sanoi astuen ulos ruunan karsinasta.
Tyttö kiskoi kasvoilleen liimautuneita hiussuortuvia sivuun ja nappasi sitten Zéphyrinen kisatakin syliinsä istuutuessaan sen alla olleelle jakkaralle.
“Älä rypistä sitä”, Arya sanoi heti siskolleen hiukan vaimeasti, sillä hänellä oli edelleen pari pinniä suussaan.
“En tietenkään”, Ashley tuhahti ja otti samalla pinnirasian Zéphyrinen sormista.
“Valmis”, Arya totesi hänen selkänsä takaa ja astui kauemmas.

Zéphyrine nousi seisomaan ja tarkisti kampauksensa puhelimen näytöltä. Ei sillä, ettei hän olisi luottanut Aryaan – tytön omat hiukset olivat hirvittävän pitkät, siitä huolimatta hyväkuntoiset ja usein upeasti laitettu – mutta hän teki tarkastuksen vain tavan vuoksi.
Ashley ojensi takkia niin, että Zéphyrine sai pujotettua kädet sisään. Tuttu punainen väri ja kankaan tuntu saivat hänen olonsa tuntumaan normaalimmalta, mutta jännitys kipristeli edelleen jossakin vatsanpohjassa. Mary talutti Charmeusen ulos karsinastaan. Ruuna koreili tuttuun tapaan myöskin punaisissa kisatamineissaan ja näytti rennon uteliaalta. Zéphyrine vilkaisi rannekelloaan. Oli miltei aika suunnata lämmittelemään, rataan hän oli tutustunut jo hiukan aiemmin. Yhdessä hän ja hänen ratsunsa näyttivät valmiilta koitokseen, vaikka Zéphyrine olikin sisältä käsin paljon hermostuneempi kuin pitkiin aikoihin. Hän ei ollut hermoillut tällä tavalla edes viime vuoden ratkaisevissa osakilpailuissa näissä samoissa kisoissa, mutta ehkä tämän vuoden kenties vieläkin korkeampi taso vaikutti häneen.
“Kaikki valmista?” Mary varmisti, kun Zéphyrine oli kiskonut hansikkaat käsiinsä ja napannut kypärän kainaloonsa.
“Kyllä. Ei kun menoksi.”

Arya ja Ashley marssivat edeltä ulos tallista – vaihtaen pari kipakkaa sanaa, kuten kyseisillä siskoksilla oli tapana. Zéphyrine seurasi heidän perässään antaen Maryn pitää huolta Charmeusesta. Häntä huvitti huomata, miten Arya ja Ashley erosivat toisistaan kuin kesä ja talvi. Arya asteli arvokkaasti pukeutuneena siistiin asuun suomatta juuri silmäystä ympäristölle, vaikka Zéphyrine olikin varma, että tämän tarkkaavaiset siniset silmät näkivät enemmän kuin luulisi. Ashleyn hiukset olivat sekaisin, vaatteissa oli heinänkorsia ja hänen päänsä hyöri ja pyöri, kun tämä osoitteli ympäriinsä innoissaan. Vaikka he olivat viettäneet kisa-alueella jo useamman päivän, Ashleyllä tuntui riittävän ihmettelemistä ja ihailemista. Tämä oli pyrkinyt bongaamaan mahdollisimman paljon isoja ratsastusmaailman nimiä, ja siinä hommassa hän oli ainakin onnistunut, sillä tällä tourilla näkyi kyllä huippuratsastajia.
Zéphyrine ei kuitenkaan keskittynyt ympäristöönsä millään tavalla, sillä hän keskittyi kertaamaan rataa ja sen vaikeita kohtia mielessään. Hän käveli eteenpäin miltei mitään näkemättä, jonka seurauksena oikealta kuuluva kalsea miehen ääni yllätti hänet täysin.

“Kas kas, eikös se oli vanha kunnon Wright?”
Zéphyrine kääntyi ääntä kohti ja tunnisti sen lähteen saman tien. Komean vaaleanrautiaan orin vieressä seisoi Julien Beaulne, ranskalainen esteratsastaja, jonka jotkut tiesivät myös olevan Zéphyrinen entinen poikaystävä.
“Julien.”
Arya ja Ashley olivat pysähtyneet huomattuaan, etteivät muut tulleet enää perässä, ja palasivat takaisin jääden seuraamaan tilannetta. Mary piteli Charmeusen ohjia näyttäen siltä, ettei tiennyt mitä tehdä.
“Menkää te muut edeltä, minä tulen ihan kohta perässä”, Zéphyrine kuuli itsensä sanovan muille, mutta hän ei irrottanut katsettaan Julienin ylpeistä, harmaista silmistä.
Mary ei sanonut mitään, mutta katsoi merkitsevästi ensin kelloaan ja sitten Zéphyrineä. Hän kiskoi siskokset mukanaan pois ja katosi väkijoukkoon kohti lämmittelykenttää.
“Minulla on hiukan kiire, joten sano sanottavasi”, Zéphyrine sanoi kireästi.
“Halusin vain toivottaa onnea. Viime vuoden toistaminen on sentään aika iso homma”, Julien virnuili.
“En ole täällä toistamassa viime vuotta”, Zéphyrine sanoi hiljaa.
“Et vai? Mitä järkeä kisaamisessa on, jos ei tavoittele voittoa?”
“Sinä et ole koskaan kyennyt sitä käsittämään, mutta kyllä siitä voi muutakin saada irti”, Zéphyrine kiristeli hampaitaan.
Hän ei olisi halunnut käydä tätä keskustelua. Julienin komeat kasvot ottivat häntä päähän enemmän, kuin hän kehtasi myöntää. Tästä oli tullut entistäkin koppavampi. Zéphyrine tiesi, että pidemmän päälle he ajautuisivat vain johonkin turhaan väittelyyn, johon hänellä ei ollut nyt aikaa.
“Et kai sinä ole täällä itse kisaamassa?” Zéphyrine vaihtoi aihetta, sillä vaikka hän halusi pois tilanteesta, tätä hän ei voinut jättää kysymättä.
Julien näytti harmistuvan kysymyksestä. Hän olisi luultavasti halunnut vastata eri tavalla, mutta nyt hänen oli pakko todeta:
“En. Olen täällä enemmänkin valmentajan roolissa.”
“Sinä? Valmentajana? Oletko varma, ettet tarkoita hevosenhoitajaa?” Zéphyrine piikitteli.
Julien otti piikin vastaan hymyillen hiukan väkinäisesti.
“Tiedät kyllä, että olin ennen kiinnostunut valmentamisesta, ja nyt olen päässyt niihin hommiin”, hän sanoi, mutta kääntyi saman tien vilkaisemaan taakseen, kun joku nainen huikkasi hänelle jotain.
“Ai, täytyy rientää. No, olen varma, että tapaamme jälleen. Onnea kisaan”, Julien sanoi edelleen hymyillen, ja purjehti tiehen vetäen rautiaan hevosen mukanaan.

Zéphyrine jäi hetkeksi aloilleen. Hän olisi halunnut itse olla se, joka poistui ensimmäisenä paikalta – ehkäpä lapsellista, mutta niin se vain oli. Muutaman sekunnin aloillaan seistyään hän muisti, että muut odottivat häntä jo, ja kiepahti ympäri. Hän oli törmätä ohi kulkevaan pyylevään mieheen, mutta kiersi tämän kiireesti ja jatkoi kohti lämmittelykenttää. Siskokset odottelivat sen laidalla, ja Mary talutteli Charmeusea kauempana, mutta Zéphyrinen nähdessään palasi kiireesti muiden luo.
“Anteeksi kun kesti, sen idiootin piti päästä jauhamaan jotakin turhaa”, Zéphyrine sanoi painaen kypärän kampauksensa peitoksi.
“Oliko hän ranskalainen?” Ashley kysyi viattomasti.
Hän oli ilmeisesti tulkinnut Julienin aksentin nopeasti Ranskan suuntaan.
“Kyllä. Mätä ranskalainen peruna”, Zéphyrine sanoi kitkerästi ja sai Ashleyn nauramaan.
Zéphyrine nousi ratsunsa selkään, keräsi ohjat ja karautti liikkeelle. Hän yritti karkottaa epämieluisat muistot ja ajatukset päästään, sillä niitä Julien oli kyllä onnistunut palauttamaan hänen mieleensä. Nyt pitäisi keskittyä, sillä hänen omaan suoritukseensa ei ollut enää erityisen kauan. Charmeuse tuntui onneksi olevan kuulolla, eikä se näyttänyt hämmentyneen yhtään mistään. Ruuna liikkui rennosti ja hyvillä mielin, ja hetken kuluttua Zéphyrine huomasi, että hänkin pystyi keskittymään. Kunhan hänen yhteistyönsä Charmeusen kanssa pelaisi kunnolla, radalla voitaisiin nähdä suhteellisen hyvä suoritus.